Opiskelijoiden mielenterveys on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua ja huolta sekä päättäjien, opiskelijajärjestöjen että opiskelijoiden keskuudessa. Turun yliopiston viime syksyn koronakyselyn tuloksien mukaan jopa 41% vastaajista on kokenut uupumusta opinnoistaan, mutta mikä mahtaa olla tilanne nyt? Opintoihin uupumisen lisäksi koronakyselyissä näkyi myös huoli toimeentulosta, lisääntynyt yksinäisyys sekä opiskelijoiden huoli omasta pärjäämisestään. Kuukausista jopa vuosiin kestävät etäopinnot, stressi opintopisteistä, muuttunut elämäntilanne ja jatkuva yksinolo tuskin ainakaan parantavat opiskelijoiden hyvinvointia lähitulevaisuudessakaan.
Turun yliopiston ja TYYn kyselyiden tilastot kuitenkin kertovat jo paljon opiskelijoiden hyvinvoinnista. 47 % koki olevansa huolissaan omasta pärjäämisestä (TY), 38 % koki olevansa huolissaan taloudellisesta tilanteestaan (TY) ja 44% koki yksinäisyyden lisääntyneen (TYY). Näillä prosenteilla ei puhuta enää marginaalisesta osuudesta, yksittäisistä opiskelijoista vaan kyseessä on isompi ilmiö. Ilmiö, joka näkyy ensin meillä korkeakouluissa, Kelan tilastoissa ja tulevaisuudessa työelämässä.
Osa korkeakouluopiskelijoista on voinut huonosti jo ennen koronaa, korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön osuus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2000 alkaen. Uutta korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusta tehdään parhaillaan.
2014 Korkeakouluopintojen kokonaistukiaika muuttui 70 kuukaudesta 64 kuukauteen. Samalla voimaan astui vähimmäissuoritusvaatimus, jolloin opiskelijan täytyy suorittaa vähintään 20 opintopistettä lukuvuodessa ollakseen oikeutettu opintotukeen. 2017 korkeakouluopiskelijoiden opintotukikuukausia vähennettiin taas, enimmäistukikuukaudet laskivat 64 opintotukikuukaudesta 54 opintotukikuukauteen. Myös opintorahaa leikattiin, kun korkeakouluopiskelijoiden opintotuki yhtenäistettiin toisen asteen tasolle. Opiskelijoilta on leikattu, meitä on nimitelty syöttöporsaiksi ja usein julkisessa keskustelussa vedotaan siihen, että onhan olemassa opintolaina. On kohtuutonta, että opiskelija joutuu kattamaan välttämättömät elämisen kulut lainarahalla ja koulutuksesta leikataan kerta toisensa jälkeen samalla opiskelijoita syyllistäen.
Ylivoimaisesti suurin syy opiskelijoiden sairauslomaan ja sairauspäivärahaan on mielenterveys ja käyttäytymisen häiriöiden, joiden osuus kokonaismäärästä oli ¾ vuonna 2020. Vuonna 2020 Kela korvasi mielenterveyden häiriöiden perusteella noin 5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää eli 34 % kaikista maksetuista päivistä. Eikö ennaltaehkäisy, oikea-aikainen apu terapiatakuun myötä ja panostukset opiskelijoiden toimeentuloon olisi halvempaa kuin kokonaiskustannukset kaikelle tälle jälkikäteen? Miltä näyttää tulevaisuuden työelämä, jos korkeakouluopintojen jälkeen joka kolmas tai joka toinen opiskelija on uupunut ja pahimmillaan sairastunut?
Me olemme tulevaisuuden osaajia, tulevaisuuden työntekijöitä, tieteentekijöitä. Me olemme uupuneita, huolissamme toimeentulostamme, koemme yksinäisyyttä ja olemme huolissamme pärjäämisestämme. On selvää, että tilanne on huolestuttava ja keskustelua on syytä käydä, mutta opiskelijat ovat kyllästyneet huolipuheeseen ja jaksamistoivotuksiin. Hallitus käsittelee puoliväliriihessä taloudellisien lisätoimien tarvetta ja meistä on selvää, että on aika ryhtyä toimeen. Tarvitsemme panostuksia opiskelijoiden mielenterveyteen. Tarvitsemme riittävästi opintopsykologeja. Tarvitsemme panostuksia opiskelijoiden toimeentuloon ja helpotuksia vähimmäissuoritusmääriin korona-aikana. Tarvitsemme terapiatakuun ja panostuksia meihin opiskelijoihin.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin 9.4.2021 Tyyn blogissa.
Suvituuli Lundmark 